Taivashetkiä!

Sateisessa säässä hautajaisiin kappelille. Jo parkkipaikalla tuttu vanha pariskunta. -Joka päivä me Aria muistamme rukouksin, se on vaan jäänyt niin meidän rukouksiin, he kertoivat.

Ihmeellistä, armoa, ihanaa, tuollainen muistaminen.

Valkoinen arkku, sampanjan väriset ruusut arkulla. Omaisten käsinkosketeltava suru, metsäinen maisema alttaritauluna.

Itkua, halauksia, kohtaamisia.

Arkun perässä hautausmaalle, kukkien laskeminen hautakummulle. Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas.

Muistotilaisuudessa kaunis kattaus, vainajan muistoa kunnioittaen.

Muistelua, taivaslauluja. Lopuksi virsi 345:

1.
Jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää
Jumalan suurta hyvyyttä,
jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää
Jumalan suurta hyvyyttä,
että saisimme taivaassa häitä viettää
Karitsan suuressa salissa,
että saisimme taivaassa häitä viettää
Karitsan suuressa salissa.

2.
Oi rakkaus suuri, oi ääretön armo,
kun saan olla morsian Jeesuksen,
oi rakkaus suuri, oi ääretön armo,
kun saan olla morsian Jeesuksen,
ja siinä on kyllin, kun Jeesus on mulla,
ääretön armo ja rakkaus,
ja siinä on kyllin, kun Jeesus on mulla,
ääretön armo ja rakkaus.




Suomalainen 1863. Virsikirjaan 1986.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?